Suomen konkurssiluvut ovat nousseet viime aikoina tasolle, jollaisia on nähty viimeksi 1990-luvun lamavuosina. Vuosi 2025 oli tilastollisesti synkin pitkään aikaan: vireille pantiin lähes 4.000 konkurssia, mikä on korkein määrä koko 2000-luvulla.
Konkurssiaaltoa on kiihdyttänyt - tai kiihdyttää edelleen - muutama perusongelma, jotka käyn tässä artikkelissa lyhyesti läpi:
Heikko talouskehitys, kustannuspaineet ja verotus
Suomen talous ei ole kääntynyt kasvuun odotetusti, mikä on pitänyt yritysten näkymät takkuisina. Erityisesti pienten yritysten on ollut vaikea selviytyä, kun kuluttajien ja muiden yritysten kysyntä on pysynyt vaisuna.
Syksyllä 2024 toteutettu yleisen alv-kannan korotus on iskenyt erityisesti palvelualan pienyrityksiin, jotka eivät ole pystyneet siirtämään veronnousua täysimääräisesti hintoihinsa. Polttoaineiden, energian ja raaka-aineiden hinnat sekä yleinen inflaatio ovat syöneet yritysten katteita.
Rahoitusvaikeudet, verovelka ja tiukentunut perintä
Korkojen nousu on lisännyt suoraan yritysten rahoituskustannuksia ja vähentänyt investointihalukkuutta. Tämä on ollut myrkkyä erityisesti rakennusalalle, joka kärsi asuntohankkeiden pysähtymisestä. Pandemiavuosien aikana yrityksille myönnettiin huojennuksia, mutta nyt rästissä olevia veroja peritään tiukemmin. Verohallinnon tekemien konkurssihakemusten määrä kasvoi vuonna 2025 yli 50 prosentilla edellisvuoteen verrattuna.
Toimialakohtaiset kriisit
Vaikka pahin piikki rakennusalalla on tasoittunut, rakennusala on edelleen suurin konkurssien lähde. Maa- ja metsätalouspuolella konkurssien määrä on kasvanut suhteellisesti eniten, jopa kaksinkertaistuen 2000-luvun alkuun verrattuna.
Vaikka talouden piristymisestä on nähty varovaisia merkkejä, asiantuntijat ennustavat konkurssimäärien pysyvän korkealla tasolla vielä pitkään. Suomen harrastama kuristuspaini pienten yrittien kanssa jakuu, eikä horisintissa näy valoa, kuin korkeintaan hallituspuolueiden silmin katsottuna.
Miten päästä jaloilleen? Kuinka saada Suomi nousuun?
Kerron salaisuuden, se on täysin mahdollista kohtuullisen nopeallakin aikataululla - jos vain tahtoa riittäisi! Kun asiaa tarkemmin pohtii, alla mainitut viisi kojausliikettä ovat ainoat jolla asiaan voidaan vaikuttaa nopeasti.
1. Arvonlisäveron alarajan nostaminen
Suomessa alv velvollisuuden alaraja on kansainvälisesti vertailtuna matala. Alarajan nostaminen esimerkiksi 30.000 euroon poistaisi tuhansilta pienyrittäjiltä raskaan byrokratian, ja parantaisi välittömästi heidän kannattavuuttaan. Tämä antaisi yrittäjälle mahdollisuuden joko laskea hintojaan kilpailukykyisemmiksi, tai pitää suuremman osan tulosta itsellään.
2. Sosiaaliturvan uudistaminen
Moni mikroyrittäjä putoaa tyhjän päälle jos terveys pettää tai kysyntä loppuu. Mikroyrittäjillä tulisi olla mahdollisuus vakuuttaa itsensä samanaikaisesti sekä yrittäjänä että palkansaajana, joka helpottaisi siirtymiä työnmuotojen välillä. Eläkemaksujen tulisi joustaa nykyistä paremmin yritystoiminnan todellisen tuloksen mukaan ilman pelkoa kohtuuttomista takautuvista maksuista.
3. Verotuksen keventäminen ja kannustimet
Pienyrittäjän suurin kulu on usein oma työ ja sen verotus. On elintärkeää pitää kiinni viiden prosentin yrittäjävähennyksestä, joka kompensoi yrittäjyyden riskiä. Sivukulujen määräaikainen huojennus ensimmäisen työntekijän kohdalla rohkaisisi mikroyrityksiä kasvamaan.
4. Byrokratian karsiminen ja "Pienimmät ensin" -periaate
Sääntely on usein mitoitettu suurten yritysten mukaan, jolloin mm. raportointivelvollisuus syö suhteettoman paljon mikroyrittäjän aikaa. Lainsäädännössä tulisi soveltaa "pienimmät ensin" periaatetta: jos sääntö on liian raskas pienimmille, sitä ei pitäisi säätää lainkaan tai siitä olisi annettava vapautus.
5. Maksujärjestelyjen helpottaminen
Verohallinnon tulisi tarjota joustavampia ja matalakorkoisempia maksujärjestelyjä tilapäisissä vaikeuksissa oleville yrittäjille. Nykyinen tiukka perintäpolitiikka ajaa liian monta elinkelpoista yritystä turhaan konkurssiin.
Summa summarum
Näillä eväillä päästäisiin jo pitkälle, eikä korjausliikkeet todellisuudessa ole edes kovin radikaaleja eikä vaikea toteuttaa. Väitän, että mikroyrittäjät eivät kaipaa tulonsiirtoja, vaan reiluja toimintaedellytyksiä, vähemmän byrokratiaa ja turvaverkon, joka kantaa vaikeina aikoina. Nyt yrittäjän turvaverkko on usein yrittäjä itse, mitä sitten tapahtuu kun yrittäjän turvaverkko menee rikki?